Yksityiskohta NYTT-näyttelyyn tulevasta teoskokonaisuudesta (2024, öljyväri kankaalle, 55 x 45 cm)

VILLE LAITINEN

Taiteen Talo

 

ESITTELY

Yksi silmä suljettuna tai kumpikin sirrillään. Mittaamista, vertaamista, tarkkailua, peilin kautta katselua. Hyppelyä eteen ja taakse. Pysyn kankaasta niin kaukana kuin mahdollista, käytän sivellintä kuin pistomiekkaa. Vasemmassa kädessäni puristan siveltimiä eri käyttötarkoituksiin. Ultramariini, umbra, krappi ja kadmiumin keltainen. Lämpötila, saturaatio, relaatio ja valööri.

Teoksen edetessä siveltimet pyristelevät irti otteestani. Hengitys salpaantuu, mikään ei toimi. Tietoinen tekeminen katoaa, tekemisestä tulee hallitsematonta. Olen taas jälleen mennyt liian syvälle veteen, jalkani eivät kosketa pohjaa. Tuskin pysyn pinnalla. Yritin jälleen tehdä jotain mihin en pysty.

Vitut tästä maalauksesta, aivan helvetin sama mitä sille tapahtuu. Epätoivosta, itsevihasta, pahasta mielestä ja vitutuksesta teos muuttuu taiteeksi. Eteeni on ilmestynyt jotain uutta, odottamatonta. Yritän antaa itselleni luvan pitää tästä elävästä taideteoksesta. Minua pelottaa tämä uusi minä – en ennen ollut tämmöinen. En olisi antanut itselleni lupaa olla tyytyväinen epäonnistuessani.

//

One eye closed or squinting with both. Measuring, comparing, observing, and looking through a handheld mirror. Leaping back and forth. I stay as far away from the canvas as possible, using the brush like a rapier. In my left hand, I squeeze brushes for different uses. Ultramarine, umber, madder, and cadmium yellow. Temperature, saturation, relation, and value.

As the work progresses, the brushes scuffle out of my grip. Breathing becomes short-winded, nothing works. The deliberate process of painting disappears, and everything becomes uncontrollable. Again I have gone far too deep into the water, my feet unable to touch the ground. I can barely stay above water. I tried again to create something I’m unable to do.

Fuck this cursed painting, I don’t give a damn what happens to it. From despair, self-hatred, a disturbed state of mind, and anger, the piece I’m working on becomes art. Something new and unexpected appears in front of me. I try to permit myself to like this living work of art. I’m scared of what I’ve become – I wasn’t like this before. I wouldn’t have permitted myself to be happy about failure.

 

TAITEILIJASTA

Ville Laitinen on syntynyt vuonna 1988 Jyväskylässä.
Instagram: @wiwinuva