HENRI TUOMINEN

Sikamies 2019. Öljy kankaalle, 169 cm x 120 cm.


henrituominen.com
hettuo26(a)hotmail.com
instragram.com/henri.johannes


Työskentelen pääasiassa maalaten ja piirtäen. Lähestyn maalausta usein piirtämisen kautta. Viiva on tärkeä osa maalausteni ilmaisua, piirtäminen on työskentelyni perusta. Maalaan öljyväreillä, koska ne mahdollistavat kerroksellisen työskentelyn. Lähestyn maalausta ilmaisu edellä silloin, sattumalle jää mahdollisuus.

Maalaan usein tummanpuhuvia ja ekspressiivisiä ihmishahmoja. Olen ajatellut hahmot eräänlaisiksi uhkan ja kuoleman symboleiksi. Maalauksissani on usein joku ihmisen rakentama huoneenkaltainen tila tai luonnon valmis maisemallinen tila. Teosteni tilat ovat usein osittain paljastavia ja toisaalta peittäviä, vähän kuin taskulampun valokiila kulkisi pimeän huoneen halki valaisten aina vain osan pimeydestä.

Viime aikoina olen käsitellyt teoksissani valtaa ja erityisesti väkivaltaa. Haluan tarkastella ihmisen synkempää puolta, koska uskon, että se kertoo ehkä enemmän ihmisestä kuin pelkkä kauneuden tavoittelu. Tarkoitan kauneuden tavoittelulla esteettistä erottelua, jossa kuva arvotetaan pelkän muodon kautta. Ajattelen, että taiteilijan on kyettävä henkilökohtaisista lähtökohdista huolimatta tuomaan esille myös yhteiskunnan varjopuolia. Taiteen ei kuitenkaan tarvitse olla julistavaa tai tympeän moralistista.


/


I mainly work by painting and drawing. I often approach the painting through the drawing. The line is an important part of the expression of my paintings; the drawing is the basis of my working. I approach the painting with the expression in the front. That kind of painting style makes a surprising painting trace possible.

I often paint dark and expressive figures. I have thought figures as a kind of symbols of a threat and death. In my paintings, there is often a room-like space built by human beings or the ready space in nature. The premises of my works are often partly uncovering and on the other hand, covering, a bit like the beam of a torch would go through a dark room, lighting always only a part of the darkness.

Lately I have dealt with power in my works, and especially violence. I want to examine the gloomier side of the human being because I believe that it perhaps tells more about human beings than the mere pursuit of the beauty. With the pursuit of the beauty I mean an aesthetic separation in which the picture is evaluated only through the form. I think that an artist must also be able to bring out the dark sides of the society in spite of personal starting points. However, the art does not need to be declaring or moralist.