kahonen.sini(a)gmail.com
instagram.com/kahonen_sini/

Lähtökohtani taiteen tekemiseen on keho ja lihallisuus. Tutkin Ihmistä sisältä ja ulkoa: Miten ihminen laitetaan osiin ja kootaan kokoon taas erilaisena. Miten paljon objekti muuttuu matkalla. Kuinka eri näköinen ihminen on ihon ja lihan alta.

Mikä saa jonkun näyttämään vastenmieliseltä ja mikä tekee siitä kauniin?

Omassa taiteellisessa työskentelyssäni olen paljon miettinyt näitä teemoja – tunnen, että opintojeni ajan olen tutkinut teoksissa kauneutta vastenmielisyyden kautta, ikään kuin etsinyt jotain rajaa tai sen paikkaa. Kuinka pitkälle voin tähän aiheeseen mennä, ennen kuin se ei enää ole omalle silmälle kaunis? Tekemässäni sisäelin-sarjassa keskityin tuomaan teknisesti esiin kauniita ja herkkiä elementtejä, joiden seurauksena vastenmielinen aihe ei enää puskenut läpi liian suoraan, vaan teoksesta tuli kauniin hienovarainen.

/


My baseline for doing art is in the body and flesh. I study the human form inside and out, how human form can be dissected and put together following a different pattern, and how much the object changes because of this. How we look so different under the skin and flesh.

What makes something look disgusting and what makes is beautiful?

In my own artistic practice I’ve thought a lot about these themes. I feel that the way I’ve studied beauty is through disgust, somehow trying to find a rule for how far I can stretch the disgusting before the work stops being perceived as beautiful. In my recent series concentrating on organs, I focused on bringing forth beautiful and delicate elements, which helped to downplay the feeling of disgust that the work carries. In this body of work, I wanted a strong feeling of intestines without bringing them too close to the viewer.