IIRIS ELENA RUSI
Still-rajaus videoperformanssista Stronger Bones, 2015.
www.iiriselenarusi.com
iiris.rusi(a)gmail.com
Instagram.com/iiriselenarusi
Stronger Bones on performatiivinen videoteos vuodelta 2015. Teos on kuvattu
yhdellä otolla, toimien pikemmin performanssin tallenteena kuin varsinaisena
videotaiteen teoksena. Teoksessa mieshenkilö kaataa suuhuni ja päälleni maitoa
minun istuessa alastomana keskellä kuvaa täysin passiivisena toimijana. Stronger
Bones oli alkusysäys työskentelylle, jossa käsittelen seksuaalisuutta ja suhdettani
siihen sekä sukupuolten välille rakentuneita valtakäsityksiä. Teoksen voi nähdä
kriittisenä feministisenä kommenttina, mutta se on enemmänkin tutkimus
puhtaasta kokemuksen merkityksestä ja henkilökohtaisesta suhtautumisesta toisen
ihmisen toteuttamaan itseäni alistavaan ja nöyryyttävään toimintaan.
Julkisen ja yksityisen välisen rajan tutkiminen ja venyttäminen on ydin
työskentelylleni. En näe rajaa edustamani taiteilijapersoonan ja yksityishenkilön
välillä, vaan ne ovat syvästi yhteydessä toisiinsa. Mikäli koen häpeää omasta
itsestäni teoksen ollessa esillä, olen onnistunut pyrkimyksessäni asettaa itseni
alttiiksi ja paljaaksi.
Opinnäytetyöteoksessani käsittelen omaa läheisriippuvuuttani ja ihmisten välisiä
monimutkaisia suhdeverkostoja. Teos on huoneen haltuun ottava installaatio, joka
sisältää ääntä, tekstiä ja kuvaa.
/
Stronger Bones is a performative video piece from 2015. It is a one-shot work that
can be described as a recorded performance rather than an actual work of video art.
In the performance, a male figure pours milk into my mouth and on me as I sit still
naked in the middle of the picture as a passive actor in the situation. Stronger Bones
was an impetus for the working in which I study subjects as sexuality and my
relation to it and the power structures in society and between individuals. The piece
can be seen as a critical feminist comment, but it is more an exploration of
significance of a pure experience and personal stance in a situation where other
person performs an activity that is oppressive and humiliating for me.
To examine and stretch the boundaries between private and public is the basis for
my work. I do not feel the need to separate the self I represent in my personal life
from my personality as an artist, since they are deeply connected. If I feel
embarrassment when my work is on display, I feel like I have succeeded in my
attempt to expose myself.
In my artistic thesis I study my own relation to codependency issue and the complex
networks between humans. The piece is an installation which includes sound, text
and image that takes over an entire room.