Rooa Paldanius: Yksityiskohta teoksesta (2023, installaatio)
ROOA PALDANIUS
Taiteen Talo
Olen taiteilija, queer-iskä ja verkkari-intoilija.
Harrastan isimistä, itseni ja muiden, hyvien vihreän sävyjen mieleeni painamista ja täydellisten päärynöiden etsimistä.
Erityisesti pidän kaupunkilintujen, koirien ja maskuliinisten ihmisten tarkkailusta. Laitan merkille, missä ja millaisessa seurassa he viihtyvät, kuinka he pukeutuvat, kävelevät ja elehtivät, ja miten he milloinkin käyttäytyvät, ja kaikesta todistamastani usein jotain päätyy taiteeseeni tai itseeni, vähintään päiväkirjaani.
Arki ja taide kietoutuvat elämässäni vahvasti yhteen. Parhaillaan taide toimittaa minulle mm. työkalun virkaa; se sopii välineeksi sellaisten roolien ja toimintamekanismien haltuunottoon, joihin en ilman taiteilijuuttani rohkenisi koskea. Lisäksi taide antaa syyn keräillä xl-kokoisten kondomien kääreitä – koskaan ei voi tietää.
Siksipä kerron myös, että inhoan pinaattikeittoa ja riisipuuroa, ja syön vegaanista kakkua aina kun sitä on tarjolla.
I’m an artist, a queer dad, and a tracksuit enthusiast.
I’m into fathering (myself and others), committing good shades of green to memory and searching for the perfect pears at grocery stores.
I enjoy observing urban birds, dogs and masculine people. I note where and in what kind of company they enjoy themselves, how they walk, talk, dress and gesture, and how they behave. From everything I witness something often ends up in my art, or myself – or at least in my diary.
I don’t tend to separate my everyday life from my art practice. Currently art serves me as a tool, allowing me to take over roles and behaviours which I might not dare to touch otherwise. As a bonus, art gives me a reason to collect xl condom wrappers – you just never know.
That is the same reason why I tell you I hate spinach soup and rice porridge, and eat vegan cake whenever it’s served.
TAITEILIJASTA / ABOUT THE ARTIST
Synnyinpaikka ja -vuosi: Kemi, 1992