Taiteellisen opinnäytetyöni taustoista

Olen varmaankin siinä vaiheessa elämääni, että haen yhtymäkohtia omista ja aiempien sukupolvien elämäntavoista. Ylisukupolvinen jatkuvuuden tunne ja koherenssi on muodostunut minulle tärkeäksi päänvaivaksi. Myöhäisenä y-sukupolvelaisena koen etääntyneeni monista tärkeistä asioista kuten luonnosta, kädentaidoista sekä perinteistä. Olenkin tietoisesti ruvennut omaksumaan taitoja ja tapoja, jotka ovat siirtyneet suvussani jälkipolvelta toiselle mutta kohdallani jääneet välittymättä. Viehtymykseni käsitöihin ja tekstiileihin kummunnee myös turvallisuuden tunteen tarpeesta. Tekstiilit ovat lämpimiä ja pehmeitä, ryijyn nukka on kuin turkki, johon painautuessa stressi ja ahdistus lievenevät. Ryijyn tekeminen on näkökulmastani tehotonta ja aikaa vievää, ja juuri tänä päivänä se on kiinnostavaa.

/


About the Backgrounds of My Artistic Thesis

I suppose I have reached that point in my life in which I seek similarities in the way of living between my generation and the previous. The sense of continuity and coherence spanning over generations has become a major topic of meditation for me. Being a person of the late Y Gen, I have felt alienated from many significant things such as nature, crafts and tradition. As a result, I have consciously started to re-embrace certain skills and knowledge, which would normally pass from generation to another, but in my turn did not. I guess my passion for handicrafts and textiles comes from the need for a sense of security. Textiles are warm and soft, the tuft of the rya (a fluffy rug or tapestry) is comforting and soothes stress and anxiety when pressed onto. Weaving a rya is in my point of view inefficient and time-consuming, which is exactly why it is important today.