NIKLAS FEINIK

me kaikki hymyiltiin, 2015

instagram.com/nakkefekku/

Puuhamaassa lapsena se peliluola, jossa oli vanhoja kolikkopelejä. Siellä oli ammuskelupeli, jossa taisi olla teemana painajainen. Yksi taso alkoi niin, että näin tyhjän kadun ja jouduin odottamaan, mistä vihollinen hyökkää. Ainoa asia kadulla oli vanha auto. Muistan sen kauhean odotuksen ja hiljaisen latautuneen kuvan kadusta; se hiljaisuus aiheutti paniikin tunteen. Kävin läpi koko kuvaa välillä vilkaisten autoon. Odotin mitä tapahtuu, mistä joku hyökkää. Ja sitten auto muuttui, avasi suunsa ja yritti syödä minut. Ei se ollut alkuunkaan auto. Koko kuva oli illuusio. Se oli painajainen, eikä siihen kuvaan voinut luottaa.

/


I was at an old amusement park. A long time ago. In the arcade there was a horror shooting game. I stared at the image on the screen. It was an empty street expect for an old car. I was waiting for the nightmares to come. Nothing was moving. It was a tense moment. The car opened its mouth and ate me. When you are in a nightmare you can not trust what you see.