MIKKO PAAKKONEN

Wonder Buff 7 (Sarjasta Wonder Buff 1–12), Spray ja öljy metallille, 100 cm x 200 cm, 2017–2018.


cargocollective.com/mikkopaakkonen
mikko.paakkonen90@gmail.com
instagram.com/mpaakkonen



Käveleminen on hidasta. Ratapölkyltä toiselle astuminen tuntuu hölmöltä hiipimiseltä. Pölkyt ovat noin viisitoista senttiä liian lähellä toisiaan minun askelpituudelleni. Sepelin alta pilkottaa vanha kulunut työhanska, kerään sen kangaskassiini. Ratanaula, kahden sentin paksuinen kiskon pala ja kengän pohja, nämä ovat aarteita, ja ne kaikki joutavat mukaani. Viereisen teollisuushallin vieressä nojaa vääntynyt ja ruostunut aaltopellin pala, noin metri kertaa puolitoista metriä kooltaan. Siirrän sen piiloon läheiseen puskaan, tulen hakemaan sen myöhemmin.

Työskentelen maalauksen ja installaation parissa. Molempia tehdessäni tutkin samaa asiaa, ihmisten jättämiä jälkiä ja materiaaleja joutomailla, epäpaikoissa ja julkisessa tilassa. Tällaisia ovat radanvarret, hylätyt teollisuusrakennukset ja autioituneet jättömaat. Kerään niistä materiaaleja teoksiini.

Maalaus alkaa jo pohjan rakennusvaiheessa, kulutan ja ruostutan ennen varsinaista maalaamista. Maalaan ja pesen pois jälkiä kerta toisensa jälkeen, luoden kerroksellisuuksia, jotka ovat kestäneet vuosia muodostua julkisen tilan pinnoissa. Installaatioissani on eri suuntia, vaikka ne kaikki käsittelevätkin samaa aihetta. Välillä rakennan suoria havaintoja paikoista, ja siirrän ne galleriatilaan. Välillä teokseni käsittelevät jättömaita ja niistä löytyneitä materiaaleja abstraktimmalla tasolla, niiden suhdetta työskentelyyni ja teoksiini sekä toisiin tiloihin. Installaation tekemisessä eri tilojen rinnastaminen toisiinsa on erityisen tärkeää.


/


Walking is slow. Stepping from one railway sleeper to another seems like foolish creeping. They are about fifteen cents too close to each other for my step length. An old worn work glove under is showing under the rocks, I collect it in my bag. A huge rail nail, a 2-centimeter rail piece and a shoe bottom, these are treasures and they are all coming with me. Nearby an industrial hall is lined with a warped and rusted piece of corrugated sheet, about one meter and a half meters in size. I move it to a nearby bush, I’ll get it later.

I work with painting and installation. When I do both, I study the same thing, the traces and materials left by people in wastelands, unplaces and public spaces. These include tracks, abandoned industrial buildings and deserted no-man’s lands. I’ll seek materials from them for my works.

Painting starts already at the base of building a surface. I fray and rust the surface before the actual painting. I paint and wash off traces again and again, creating layers that have lasted for years to come on the surface of public space. In my installations, there are different directions, although they all deal with the same topic. Sometimes I create direct observations of places that I move to gallery space. Sometimes my work deals with no-man’s lands and the materials found there, at the most abstract level. Their relationship with my work as well as with other spaces. When making an installation, it is particularly important to equate different spaces with each other.