LAURA NEVANPERÄ

Aatamin ja Eevan häpeä, 2016, 104 x 70 cm, öljyväri mdf-levylle

Laua.nevan@gmail.com
http://www.cargocollective.com/lauranevanpera
instagram: laua.jpg

Opintojeni aikana olen laajentanut ilmaisuani kuvataiteesta musiikkiin ja runouteen. Olen tutustunut ja menettänyt, rakastunut ja luopunut. Olen ollut sairas, hullu, terve. Välillä intohimoinen, välillä innoton. Kehittyminen on sitä, että luopuu unelmistaan ja löytää tilalle uusia, parempia unelmia.

Lähtökohtani taiteen tekemiseen on keho. Tietoisuus asuu fyysisessä, lihallisessa kehossa, joka toimii pohjana koko olemassaololle. Maailma on absurdi ja täynnä ristiriitoja. Taiteen avulla selvitän olemassaolon ristiriitoja ja pyrin syventämään ymmärrystäni. Taiteenteon tavoitteena on tehdä elämästä mahdollisimman mielekästä. Haluan vain, että haluan elää.
/
During my studies, I have expanded my range of expression from visual arts to music and poetry. I have met and lost, fallen in love and given up. I’ve been sick, mad, healthy. Sometimes passionate, sometimes numb. In order to progress, one has to give up dreams to find new, better dreams.

My starting point to making art is the body. Consciousness resides in a physical, carnal body that serves as a basis for all existence. The world is absurd and full of contradictions. With the help of art, I solve contradictions of existence and I try to deepen my understanding. The goal of making art is to make life as meaningful as possible. I just want to want to live.