JULIUS TÖYRYLÄ
Tähtisade, 2017
Taiteenteko on minulle tapa tuoda kuvalliseksi jotain sellaista, mitä en ehkä osaisi verbalisoida. Valokuvaus on aina ollut minulle arvoituksellisen oloinen taiteenteon muoto, jonka parissa olen vuosien varrella oppinut muovailemaan maailmaa. Valokuvaus on minulle kiintoisaa, se saa aistini valmiuteen. Kuvantekemiseni on tutkintaa ympäröivästä maailmasta ja sen ihmeellisistä asioista, joita valokuvan avulla saan siis väännellä.
Valokuvat ovat hiljaisia kuvajaisia omasta maailmastamme, joka tuntuu usein olevan minulle äänekäs ja sekasortoinen. Tästä sekasorrosta tuon teemat valokuviini. Näitä ovat esimerkiksi pimeys, tyhjät alueet ja hiljaiset hetket.
Toivon, että kuvieni katsojalle muotoutuu aavistus jostakin arvoituksellisesta tunteesta, jota ei pysty välttämättä aivan heti sanallistamaan. Kun katsoja näkee valokuvani, toivon hänen aloittavan tutkimisen. Valokuvista kuitenkin miltei aina löytyy jonkinlainen vastaus. Ehkäpä myös minun aikomukseni kohtaavat välillä katsojan kysyvän silmän, ja ymmärrämme molemmat jotakin sanatonta kuvien äärellä.
Valokuvia tehdään ja katsellaan, ilomielin ja ihmetyksen vallassa.
/
Making art is a way to illustrate something for the seeing eye - it is something I can’t verbalize. For me photography is a mysterious form of making art with which I have learned to mold the world. Photography is intriguing, it activates the senses. My way of making pictures is researching the world around and the wonders in it. I bend the world with photographs.
Photographs are silent and looming images of our world – the world I feel is noisy and disorderly. From that disorder I bring the themes to my photographic work. These themes are the dark, empty spaces and silent moments.
My wish is that the one that observes my photos gets a hunch of something enigmatic, a mysterious feeling that they cannot verbalize. I think there is some kind of an answer in my photos. Maybe my intentions will face with the observant and we both understand something that cannot be said.
Photographs are made and they are viewed – joyfully and in amazement.