jessica.koivistoinen(a)gmail.com
https://www.instagram.com/jessica_koivistoinen/


Inspiroidun kuvataiteilijana eniten luonnosta ja sen erilaisista ilmiöistä. Myös ihmisistä ja ihmisyydestä. Kaikissa näissä kiinnostuksenkohteissani yhdistyy usein kaaos ja harmonia.

Työskentelen sekä kolmiulotteisten teoksien parissa että valokuvaan aktiivisesti pitkillä kävelymatkoillani. Veistoksien ja installaatioiden materiaalivalinnoissa hyödynnän paljon löydettyä luonnonpuuta, kierrätyskankaita sekä -paperia. Materiaalit sopivat hyvin yhteen muokattavuutensa tähden, ja ne toimivat keskenään kuin orgaanisen palapelin palaset.

Kameralla ottamani valokuvat ovat lähinnä uusien teoksien rakennusainesta. Visuaalisia muistiinpanoja, minua miellyttäviä näkymiä ja idea-aihioita. Toisinaan teen myös kokeellisia animaatioita ja nukkeja nukketeatteriin, sillä elottomien objektien elävöittäminen kiehtoo minua.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut sekä valon että varjon vaikutuksesta kolmiulotteisiin teoksiin. Miten valo voi olla ilmaisullinen elementti osana teoksen omaa tarinaa? Entä voiko valosta lankeavien varjojen antaa vaeltaa vapaasti veistoksen pintastruktuurilla – ja siten työstöjäljen ja yksityiskohtien puhua omaa kieltään?


/


I am inspired by nature and its various phenomena. Also by people and humanity. All of these interests of mine often contain both chaos and harmony.

I create both on three-dimensional pieces and I actively take photos on my long walks. In my sculptures and installations I choose to use unprocessed wood, recycled fabrics and paper. The materials fit well together because of their formability, and they work together like pieces of an organic puzzle.

I use photography to collect building block for my work. They are my visual notes, eye pleasers or sparks for new ideas. Sometimes I also make experimental animations and puppets for puppet theater, as I am fascinated by animating inanimate objects.

At present, I am interested in the effects of light and shadow on three-dimensional works. How can light be an expressive element as part of a work’s own story? And can shadows be allowed to roam freely through the surface structure of the sculpture, thus allowing the traces of process and details to speak their own language?