JERE GRÖNBERG

Having fun together on New Year’s Eve
Valokuva (2016)

cargocollective.com/jeregronberg
instagram @jergron

Viimeiset neljä vuotta ovat kuluneet kuin siivillä lentäen. Vaikka en kyseistä liikkumistapaa ole lentokoneessa istumista lähempää kokenut, on se ymmärrykseni mukaan kuitenkin yksi nopeimmista muodoista matkustaa planeetallamme. Nämä jo ikuisuuteen haihtuneet vuodet olen ennen kaikkea käyttänyt oman taiteilijuuteni hahmottamiseen.

On ollut alusta asti selvää, että taiteelliseen ilmaisuun käyttämäni tekniikka on valokuva. Olen vuosien varrella astellut myös sivupoluilla muiden tekniikoiden parissa, kuitenkin vain huomatakseni valokuvan olevan merkityksellisin itselleni.

Taiteilijana miellän roolini ensisijaiseksi tarkoitukseksi olla tarkkailija. Viimeiset kaksi vuotta olen aktiivisesti seurannut nopeasti kehittyneen digitaalisuuden vaikutusta meissä ihmisissä niin kamerani linssin kuin silmienikin kautta. Ensisijaisesti etenkin älypuhelinten ja niiden käytössä meitä addiktoivan sosiaalisen median aiheuttamien lieveilmiöiden tarkkailun vuoksi työstämiini valokuviin on muodostunut raskas, melankolinen ja osin turhautunutkin ilmapiiri.

Olen pitkään haaveillut valokuvistani koostetusta taidekirjasta. Havahduin kuitenkin syksyllä siihen, kuinka juuri haaveilu on ollut esteenä kirjan toteutumiseen kaikkina näinä vuosina. Tämän johdosta olen vaihtanut sanan haaveilu kahteen muuhun: päätös ja teko.

Kirjaani sisällytettävät valokuvat eivät suoranaisesti ainoastaan dokumentoi käsittelemääni aihetta. Osan lähtökohtana saattaa olla ajatus, tunne tai vaikka vastakohta. Tarkkaillen tätä ilmiötä yhteiskunnassamme ja omalla tavallani kommentoin sitä saattaessani käsittelyn lopulliseen, fyysiseen olomuotoonsa. Tulen näin mahdollisesti jättämään jäljen, pienen huomion. Siitä ajasta jonka välissä olen kasvanut, elänyt ja ajatellut.
/
The last four years have flown by. Although I have not experienced this mode of traveling except when sitting in an airplane, I believe it is one of the fastest forms of traveling on our planet. These years, already faded into eternity, I have primarily used to perceive my own artistry.

It has been clear since the beginning that the technique I use for my artistic expression is photography. Over the years I have also experimented other techniques, however, only to find photography to be the most meaningful for myself.

As an artist, I consider the primary purpose of my role to be an observer. The last two years I have actively followed the effect of the quickly advanced digitality on us humans, both through the camera lens and through my own eyes. Primarily, especially because of watching the side effects caused by the use of smartphones and with them the easily addictive social media, my photographs have gained a heavy, melancholic and partly frustrated atmosphere.