LAURA HALONEN

Performanssi, prosessikuva, 2019.


lhalonen46@gmail.com


Olen ajatusteni keskuudessa kuin risteilevässä väkimassassa. Kun katson vierustoveriani, huomaan sen olevan minä. Loputon massa yksinpuhelua käyviä peilikuviani. Kuin hikisessä festariyleisössä.

Psyyke, ilmasto, keho, politiikka, materiaali. Ajatusjärkäleitä ja hokemia. Pakotan itseni tähän hetkeen ja lakkaan ohjaamasta lukemattomia kehojani. Niiden äänet kokoontuvat yhdeksi suureksi massaksi, missä ne seuraavat toisiaan ristiin ja päällekkäin saaden luvan muodostaa uusia asiayhteyksiä kaoottisesti ja erottelematta. Kuinka onkaan mahdollista ajatella yhtäaikaisesti niin monin tavoin: päällekkäisesti, ymmärtämättömästi, keholla, mielellä, läheltä ja etäältä.

Meditaation harjoittaminen on ollut avainasemassa taiteellisissa prosesseissani. Etsin taiteellisen työni kautta rauhaa ihmisyyden ristiriitaisuudesta, kiehtovaa outoutta ja kokonaisvaltaista ykseyttä.

Taidettani määrittää viehätys kontrastikkaisiin ristiriitoihin ja dramatiikkaan. Harkittu jälki kohtaa vastavoimia yhdistyen materiaalin hallitsemattomuuteen, arvaamattomiin yhdistelmiin ja taiteellisiin tekoihin tuhota ja pyrkiä vapaaksi. Kun teko pääsee täysin vapaaksi, se muuttuu veistoksesta performanssiksi. Performatiivinen työskentely on paljolti oman haavoittuvuuteni työstämistä, kuinka kehoni otetaan vastaan ja minkälaisia mahdollisuuksia tällä tuntevalla kudosmassalla on olla läsnä.

Työstän opinnäytetyössäni yhteistyönä performanssia, jossa ihmisen keho yhdistyy veistokseen köyden välityksellä. Käytän performanssissa välineenäni sidontaa, jonka perinne löytyy japanilaisesta eroottisesta sidontataiteesta: kinbakusta. Sidonnassa taiteellisesti kiinnostavaa on luottamussiteiden ilmentyminen, kommunikaatio ja läsnäolo kärsimyksessä.


/


I’m in the middle of my thoughts like in a crowd of people. When I glance who’s next to me I notice, it's me. An endless amount of my reflections talking to themselves, like in a sweaty festival crowd.

Psyche, climate, body, politics, material – heavy thoughts repeating. I force myself in to this moment and stop controlling my multiple bodies. Voices of them gather into one big mass, following and crossing freely and chaotically, forming new meanings. How is it possible to think in such many ways; thoughts on top of thoughts, unknowingly, with the body and mind, from far and close.

Meditation has been a key to my artistic way of thinking. Through my artistic work, I have been trying to find peace with conflicted humanity, intriguing oddities and oneness.

I’m attracted to contrasts and conflicts. Stable impressions encounter opposite forces of uncontrolled and surprising artistic acts of destruction and ways to get free. When an act gets totally free it turns from a sculpture into a performance. Performing arts are bodily ways of exploring vulnerabilities and the possibilities of being present with my body.

I am working on a collaborative performance where I use rope to combine a sculpture to a human body. I use rope bondage as a medium in the work that traces back to Japanese erotic rope bondage; kinbaku. I find trust, communication and being present as very interesting phenomena in bondage.