ELINA LAHDENPERÄ
Kun tuntuu, että happi loppuu…, 2020, tussimuste paperille (yksityiskohta).
When you feel like you’re running out of oxygen…, 2020, drawing ink on paper (detail).
https://www.instagram.com/elina.lahdenpera/
https://elinalahdenpera1.wixsite.com/mysite
Kerron mielessäni tarinoita, unessa ja valveilla. Mieleni on symbioosissa käteni kanssa. Tarinat piirtyvät paperille musteen avulla, ja tarinoiden taustalla soi aina musiikki. Musiikki on kaikki: aggressiivisen kitaran huutava äänivalli tai maalailevan sellon pehmeää sinfoniaa. Suustani soljuvaa muminaa, kun mietin ääneen maailmoja. Mustaksi tuhriutuneet sormet, kun pidän siveltimen kärjestä liian uppoutuneena kiinni.
Elän ja hengitän sarjakuvaa.
/
I tell stories in my mind, in a dream and when awake. My mind is in symbiosis with my hand. Stories are drawn on paper with ink and music always plays in the background of the stories. Music is everything: the screaming sound barrier of an aggressive guitar or the soft symphony of a cello. There's a notching mumbling out of my mouth as I ponder aloud the worlds. Fingers stained black when I hold the tip of the brush too submerged.
I live and breathe comics.