https://www.instagram.com/emiliasplund/


Olen huolissani. Viime aikoina olen ollut varsinkin huolissani merten tilasta: koralliriutat tuhoutuvat, lajit häviävät joko ylikalastuksen tai saasteiden takia, ilmastonmuutos, Tyynellä valtamerellä ajelehtiva muovilautta, haiden tappaminen. Kun huolenaiheet eskaloituvat vaikeasti käsiteltäviksi ja mahdottomiksi, on hyvä aika konkretisoida ne itselleen taiteellisin keinoin: maalaan, piirrän, installoin, keräilen, veistän, valokuvaan, kirjoitan. Teoksissani kohtaavat usein ääripäät, kaunis ja ruma. Kaunista ja harmonista ovat luonto, utooppiset haaveet ja unelmat. Rumuus on psyykkistä ja fyysistä tuskaa, ihmisen toiminnan seurauksesta syntynyttä, toivottomuutta ja huolia.


/


I am worried. Lately, I’ve been especially worried about the condition of ocean: the destruction of coral reefs, the extinction of species as a result of overfishing or pollution, climate change, the plastic raft drifting on Pacific Ocean, slaughter of sharks. At the point, as these concerns escalate into too burdensome and impossible, it’s a good time to concretise them using artistic methods: I paint, draw, build installations, collect, sculpt, photograph, write. In my artwork the opposites such as beauty and ugly confront each other. Nature, utopic hopes and dreams are beautiful and harmonic. Ugliness is mental and physical agony, the consequences of human behaviour, feeling of despair and worry.